Kuoroharrastuksesta

Kuorossa laulaminen on mielestäni erittäin mielenkiintoinen harrastus. Ohjelmistoon tulee kausittain uusia lauluja, jotka innostavat ”huonoinakin päivinä” lähtemään viikoittaisiin harjoituksiin. Sosiaalinen verkosto laajenee elämän myönteisten kuorokavereiden myötä. Pidemmillä esiintymismatkoilla voi nauttia yhdessä laulamisen ilon lisäksi myös muusta  yhteisestä  vapaa-ajan vietosta. Ensimmäiset kokemani Karjalaisten kesäjuhlat oli mieleenpainuva kokemus. Iloisia ihmisiä, runsaasti hyvää ohjelmaa, katseltavaa, kuunneltavaa, maisteltavaa, haisteltavaa …

Olen ollut kuorossa yli kaksi vuotta. Ensimmäinen  kohtaaminen tehtiin kuorolaisten ja johtajan taholta helpoksi. Vastaanotto oli ystävällistä ja innostavaa. Laulukokeesta ei tehty suurta numeroa, vain kahdenkeskinen, lyhyt sessio kuoron johtajan kanssa. Turhaan kuvittelin kynnystä korkeammaksi kuin se olikaan. Kuorolaulu tulee olemaan pitkäaikainen harrastukseni. Itselläni ei ole karjalaista taustaa, mutta tunnen kuuluvani täysin tasavertaisena tähän mukavaan joukkoon.

Sirpa Kuukasjärvi, sopraano

Takaisin etusivulle

Mietelmiä laulamisesta

Olen laulanut aina, useimmiten itseni iloksi tai murheitteni peittämiseksi, joskus jopa toistenkin iloksi. Olen laulattanut ihmisiä tarpeen tullen, bussimatkoilla, illan istujaisissa, juhannuskokon äärellä, lasten kutsuilla, ikäihmisten virkistykseksi jne. Vasta kuorolaulun myötä olen saanut opastusta ja opetusta äänen käyttöön, hengitystekniikkaan ja kyennyt kuulemaan sointumaailman ihokarvoja nostattavan tunne-elämyksen. Nykyisessä elämän järjestyksessäni kuorolaululla on merkittävä osuus sekä harrastuksena että hyvinvoinnin edistäjänä.

Raita Salminen, altto

Takaisin etusivulle